info@digidog.fi

Syksyn aktiviteetteja koiralle

Syksyn aktiviteetteja koiralle

Metsässä

Sienestäminen ja marjastaminen ovat mukavia tapoja harrastaa hyötyliikuntaa kauniina päivinä. Omia koiriani olen kouluttanut kanttarellien etsintään; itselläni innostus iski, kun tapasin koiran, joka etsi valtavat määrät kanttarelleja.

Koska kanttarellikausi on harmittavan lyhyt, voi koiraa viihdyttää kanttarellikauden ulkopuolella erilaisin hajuharjoituksin. Metsässä voi leikkiä kuurupiiloa, yksi menee piiloon ja koira etsii toisen kanssa piilossa olijan. Piiloleikkiä voi tehdä lyhyellä matkalla tai piiloon menijä voi kävellä hieman pidemmänkin matkan metsässä ja piiloutua vasta kuljettuaan muutaman sata metriä.

Panta vai valjaat?

Kun leikitään koiran kanssa etsimistä metsässä, tulee kiinnittää huomiota koiran pantaan. Jos koira innostuu ja vetää, ei ole suositeltavaa, että panta kuristaa sen kurkkua. Koiralla olisi hyvä olla ns. huskyvaljaat tai y-valjaat. Valjaissa painopisteen tulisi olla koiran rinnassa jos/kun koira vetää. Osa valjaista nousee koiran vetäessä kurkun päälle ja osa kiristää kainaloista, huonoimmat sekä kuristavat että hankaavat kainalot verille. Testaa omat valjaasi olemalla koiran kyljen kohdalla ja vedä (pyydä jotakuta vetämään) hihnaa niin kuin koira vetäisi. Jos valjas nousee kaulalle tai kiristää kainaloista, se soveltuu vain koiralle, joka ei vedä.

Sadepäivien ratoksi

Jos sadepäivä iskee, leikit voi toki siirtää sisälle. Pyydä koira odottamaan ja vie lelu näyttävästi helppoon piiloon. Palaa koiran luo ja pyydä etsimään, kun koira löytää lelun, palkkaa leikkimällä hetki koiran kanssa.

Saman leikin variaatio on, että piilotat nameja huoneeseen ja pyydät koiraa etsimään niitä. Itse en leiki näin, sillä en halua kannustaa koiraani omatoimisesti etsimään asunnosta syötävää. Minusta on mukavampi, että ruoka, jota koira syö on selkeästi minun antamaani. Silloin ei tarvitse myöhemmin ihmetellä, kun pikkuhoudini on löytänyt tavan avata keittiön kaapin ovet ja löytänyt sieltä ruokaa yksin ollessaan.

Lelun piilottamista voi vaikeuttaa pikkuhiljaa koiran saadessa leikin juonesta kiinni. Lelu hieman pidemmälle, hieman paremmin piilotettuna. Mutta kun koira keksii, mistä on kyse, sellaista piiloa tuskin löytyy, mistä koira ei sitä löytäisi.

Avaimet hukassa?

Koiran voi myös opettaa etsimään sille itselleen merkityksetöntä hajua / esinettä. Jos esimerkiksi haluat koirasi löytävän avaimesi, voit näyttää koiralle avaimesi (koira haistaa ne ennemminkin kuin näkee) ja pyydä koiraa odottamaan. Vie avaimet ensin helppoon piiloon. Palaa koiran luokse ja pyydä etsimään, kulje koiran perässä ja kun koira löytää, kehu ja anna palkka. Tässä naksuttimen käyttö nopeuttaa oppimista huomattavasti.

Ilmaisu

Ennen kuin aloitat avaimen etsimisen opettamisen, mieti, miten haluat koiran ilmaisevan löytönsä? Kun koiran pitää löytää jotain, se todennäköisesti löytää sen, tietää tarkasti, missä haju on ja mistä se tulee. Mutta koira ei tiedä, että sinä olet kiinnostunut juuri siitä tietystä hajusta muiden joukossa. Kun pääsette siitä yhteisymmärrykseen ja koira oivaltaa sinun olevan kiinnostunut ko hajusta, se ei vielä tajua, ettet sinä haista sitä yhtä itsestään selvästi kuin hän. Koiran silmissä olet sokea, koira vain ei tiedä sinun olevan sokea.

Siksi ilmaisu on niin tärkeä asia. Jos koira tietää avaimien olevan sohvan alla, mutta se ei ymmärrä, että sinä et oikeasti haista niiden olevan siellä, se ei ymmärrä mitä tahdot. Avaimet joo, mutta siellähän ne sohvan alla löyhkäävät…?

Takaisin ilmaisuun, mieti, miten haluat koiran sen tekevän. Jos kyseessä on koiran lempilelu, on ok, että se ottaa sen suuhunsa ja tuo sinulle. Jos kyseessä on kanttarelli, et ole ihan yhtä ihastunut siihen, että se tuo sinulle löytämänsä kanttarellit, ainakaan kaikki lähisuvussa eivät arvosta tuolla tavoin löydetyistä sienistä tehtyä kanttarellipiirastasi. Jos kyseessä on hukassa olleet avaimesi, ilahdut vaikka ne olisivat hieman kuolalla kuorrutetut, mutta onko metalli hyväksi koirasi hampaille?

Mikä sitten olisi hyvä ilmaisu? Jotain sellaista, että et voi tulkita sitä väärin. Jotkut kelpuuttavat tuijotuksen ilmaisuksi, mutta itse olen havainnut tosietsinnöissä, että koira tuijottaa uskomattoman montaa asiaa metsässä. Treeneissä, kun etsittävät asiat on merkitty merkein, on helppo ”lukea” koiraansa ja päätellä että tuijotus/jähmettyminen on ilmaisu. Minulle se oli tosietsinnässä mahdotonta.

Niinpä itse olen päätynyt siihen, että koirani ilmaisu on maahan meno. Kun koira löytää haluamani kohteen, se menee maahan esineen eteen. Kanttarellit säilyvät syötävinä muidenkin kuin minun mielestäni ja koirani ei ota suuhunsa esineitä, kuten avaimia, jotka eivät koiran suuhun kuulu.

Teksti Mirja Ovitz, http://www.digidog.fi/