info@digidog.fi

Koulutuksen sudenkuopat osa II

Koulutuksen sudenkuopat osa II

Jos minulla kouluttajana olisi taikasauva, niin muuttaisin seuraavat asiat:

  1. Kärsivällisyys. Jos koira ei opi, sanoisin, että vika on hihnan toisessa päässä ja useimmiten siinä päässä hihnaa ei ole kaulapantaa… Kärsivällisyyttä on hyväksyä, että ei ehkä itse ole niin kovin hyvä opettaja ja koira kyllä oppii kun sille opetetaan.
  2. Riman tiputus, älä kilpaile muiden kanssa, äläkä vertaa omaa koiraasi muiden koiriin. Ota lähtötasoksi oma osaaminen ja iloitse edistymisestä. Säännöllisellä harjoittelulla edistymistä tapahtuu, vaikka joskus hitaasti ja joskus takapakkien kautta. Mieti mikä on aidosti tavoitteesi. Onko se täydellinen vai onko riittävän hyvä tarpeeksi. Joskus jopa sinne päin voi olla ihan riittävän hyvä suoritus.
  3. Valitse laji, josta itse nautit, kun sinulla on kivaa, koirallakin on kivaa. Jos kärsivällisyytesi ei riitä pitsin nypläämiseen, peltojälki kisalajina ei ehkä ole sinua varten. Koira vaistoaa, kun olet aidosti iloinen / innostunut.
  4. Muuta metodia, jos käyttämäsi metodi ei toimi. Jos puhut ulkomaalaiselle, äänen korottaminen ei tehosta puhettasi, jos toinen ei ymmärrä sanojasi. Asioita voi opettaa niin monella eri tavalla. Voit kokeilla eri tapoja, mutta valitse tapa, joka sopii sinulle ja koirallesi, vaikka se ei olisikaan se tapa, jolla naapuri / treenikaveri / joku muu kouluttaa.
  5. Laita merkille, miltä sinusta tuntuu kun treenit / yhdessä olo koiran kanssa on ohi. Oletko rentoutunut? Hyvän tuulinen? Tekeekö mielesi taputtaa koiraa vielä kerran? Vai oletko turhautunut? Ärtynyt? Tekeekö mielesi tiuskaista koiralle? Tunnetila kertoo paljon siitä, onko teillä kivaa yhdessä vai pitäisikö jotain muuttaa, jotta teillä kummallakin olisi kivaa.

Teksti Mirja Ovitz / http://www.digidog.fi/