info@digidog.fi

Sudenkuoppia koiran koulutuksessa

Kouluttajana minulle tulee usein vastaan tilanteita, joissa omistaja sanoo koiran kyllästyvän harjoitteluun. Jos minä olisin hänen koiransa, minäkin kyllästyisin. Mutta miksi?

Kyllä se ymmärtää

Vaan kun ei ymmärrä. Joskus voi näyttää siltä, että koira ymmärtää mitä siltä halutaan, mutta se ei oikeasti ymmärrä eli se ei ole oivaltanut, mitä sen pitää tehdä. Sen saa helposti testattua pyytämällä esim. koira istumaan. Koira istuu. Toistetaan käsky istu, koira menee maahan. Koira ei siis ymmärrä käskyä istu, vaan tarjoaa jotain kuullessaan ihmisen äänen, joka kuulostaa sen korvissa: piip, piip. Se tarjoaa ensin opittua asiaa, sitten toiseksi opittua asiaa jne jne.

Jos se ymmärtää oikeasti käskyn istu, se istuu aina käskyn kuullessaan, riippumatta siitä istuuko se jo.

Liian paljon liian nopeasti

Koiralle on kovaa, jos rima nousee aina niin nopeasti, että sen melkein saavuttaa, mutta ei ihan. Vaatimus 1 muuttuu vaatimukseksi 2 ja siitä vaatimukseksi 3 niin nopeasti, ettei saavutetusta taidosta ehditä iloita. Hyvä koira! Koira vaistoaa ohjaajan tunnetilan. Jos koira epäonnistuu, ”hyvä koira” jää aika vaimeaksi, jos tunne sen takana on: taas meni pieleen. Aito onnistumisen tuoma tunne välittyy koiralle, joka innostuu aidosta tunteesta aidosti itsekin. Mikään ei ole niin kivaa, kuin se, että meillä on yhdessä aidosti kivaa.

Se vain pelleilee

Katson koiran suorituksen ja arvatkaapa mitä, koira ei pelleile, se ei vain ymmärrä, mitä sen pitäisi tehdä. Koirat eivät osaa yleistää kovin hyvin, joten ihmiselle helpot asiat voivat koiralle olla todella utopisia. Hieman liioitellen, jos koiran opettaa istumaan nurmikolle, se ei välttämättä tajua, että asfaltille istuminen on sama asia. Moni luulee, että jos koira osaa istua omistajan vieressä ollessaan, se osaa istua myös omistajan edessä ollessaan. Tai että liike maasta istumaan on sama asia kuin seisomisesta istumaan. Ihmiselle ehkä on, koiralle ei ole. Toki tuon kaiken voi koiralle opettaa, mutta on väärin olettaa, että se itsestään selvästi osaisi yleistää asioita, jotka ovat ihmiselle itsestään selviä.

Totta kai se ymmärtää puhetta!

No itse asiassa… Ei näytä ymmärtävän. Se ymmärtää eleitäsi. Koira ymmärtää helpommin ihmisen eleitä eli viittomia kuin puhuttua puhetta. Moni ihminen tietämättään käyttää pientä (tai isompaa) elettä puhuessaan koiralle. Esim. ”Tule tänne” ja taputtaa jalkaansa. ”Istu” ja nostaa kättänsä ylös jne. Koira on oppinut valtavan määrän eleitä, mutta ei ole välttämättä oppinut siihen liitettyä sanaa. Koiralle on helppo opettaa puhuttua kieltä, mutta kohtuuden nimissä on hyvä testata aika ajoin, ymmärtääkö se puhettasi vai viittomiasi. Minulla on ollut kursseilla useita koirakoita, joiden omistajat ovat vannoneet koiran osaavan tietyn sanan. Kun asiaa on testattu, onkin selvinnyt, että koira osasi viittoman.

Se ei opi ikinä!

Kyllä se oppii, jos jaksat opettaa. Ei lapsikaan äksyilemällä opi lukemaan, vaan kärsivällisesti neuvoen, pienissä erissä taukoja pitäen, onnistumisten kautta. Kärsimättömyys on pahinta, sillä koira ei ymmärrä, miksi sille hermostutaan. Jos opetustilanteet ovat ikäviä, koira yrittää välttää niitä muuttumalla passiiviseksi. Jos aina lyödään karttakepillä näpeille kun lukee sanan väärin, se ei välttämättä nopeuta lukemaan oppimista. Koiralle jo kärsimätön tuhahdus voi olla kuin napautus sormille.

Nälkä kasvattaa motivaatiota

Joopa joo, jos menet itse nälkäisenä matematiikan tunnille, opitko nopeammin kuin jos vatsasi olisi täynnä? Vaikka palkintona olisi ruokaa? Tuskinpa. Ajatuksesi ovat ruoassa, eivät opetettavassa asiassa. Ruoka on hyvä palkinto, mutta en usko, että nälkäisenä oppii paremmin. Monet koirat nälkäisenä oleminen saa vain silmät kiiluen tavoittelemaan ruokaa, mutta en usko, että oppi menee kovin hyvin perille, jos moodi on, teen mitä vain saadakseni ruokaa. Kuinka moni meistä uskoo, että itse motivoituu paremmin oppimaan uusia asioita töissä tai koulussa ilman aamiaista tai ruokatuntia? En minä ainakaan.

Teksti Mirja Ovitz, http://www.digidog.fi/