info@digidog.fi

Jedin muistoja, osa I: Jesaria avuksi jälkitreeneihin

Jediparka, sen emäntä tarvitsisi jesaria. Pään ympärille kieputettuna. Monta kierrosta…

Jedi: ”Mä voin kertoa teille koko tarinan… Mä lähdin jäljelle etsimään niitä kuutta keppiä, jotka mamma hukkaa metsään joka ikinen keskiviikko. Ei auta vaikka mä etsin ne, ne on aina uudestaan hukassa. Mutta tämä kerta oli kyllä huippu juttu… Mä etenen tasaisesti ja löydän kepin nro1, nro 2, mutta sitten yhtäkkiä mamma lähtee ihan omille poluille ja huutaa kuin hyeena, tännepäin!

Mä olin ihan hoo moilasena, mitä ihmettä? Keppejähän me etsitään eikä olla sunnuntaikävelyllä… No menin katsomaan, mitä se mekastaa ja me edettiin vähän matkaa, kunnes mamma totesi: ”Ollaan varmaan eksytty… missähän se keppi on?” No enkö mä arvannut, että näin tässä käy. Ei meinaan ollut eka kerta. Palasin jäljelle ja löysin kepin nro 3. Mamma iloitsi. Joopa joo.

Sitten taas sama ilmiö, mamma lähti hortoilemaan omille teilleen. Mä en lotkauttanut korvaani moiselle, sillä tämä oli jo nähty. Mamma halusi keppejä, mutta sen nenä on surkea tässä touhussa ja muistikin pettää, se kuvittelee muistavansa, mihin oli kepit hukannut. Luonnossa se kuolisi nälkään, kun yrittäisi etsiä jäniksiä.

Yllä kuva kepistä nro 4, mamma huomasi mua huudellessaan keppimerkin. Se hiljeni ja tuli ihan hiljaa mun ja kepin nro 4 luokse. Juustoa tuli extra määrä.

Mutta tätä te ette usko, sama toistui kepillä nro 5. Mä menen jäljellä, mamma hortoilee omiaan ja huhuilee mukaansa. Näreitä katselemaan…?

Muistoksi tästä retkestä se otti kuvan myös merkistä nro 5. Kepille numero 6 se käveli ihan hiljaa mun perässäni. Kyllä siitä vielä jonain päivänä jäljestäjä tulee. Oliko teillä sitä jesaria ensi viikkoa varten?”